Koskenniskan mylly- ja kievarimuseo
Öllölänjärven pohjoispäässä oleva Koskenniska kehittyi Öllölän kylän keskukseksi jo varsin varhain. Siellä oli mylly ainakin 1700-luvulla, kievari 1890-luvulta vuoteen 1932, kauppa palveli asiakkaitaan kievarin edessä kalliolla ja koulu toimi pienen matkan päässä vuosina 1906-1993.
Vuodesta 1984 lähtien Koskenniska on toiminut Tuupovaara-Seura ry:n kotiseutumuseona. Alkuperäisten rakennusten lisäksi on seura rakentanut sinne savusaunan ja siirtänyt riihen ja aitan. Kiinteistön omistaa nykyisin Pohjois-Karjalan Sähkö Oy.
Vuodesta 1984 lähtien Koskenniska on toiminut Tuupovaara-Seura ry:n kotiseutumuseona. Alkuperäisten rakennusten lisäksi on seura rakentanut sinne savusaunan ja siirtänyt riihen ja aitan. Kiinteistön omistaa nykyisin Pohjois-Karjalan Sähkö Oy.
Kievari
Kievariksi sanottu Koskenniskan päärakennus koostuu myllärin asunnosta eli tuvasta ja keittiöstä, sekä näiden jatkoksi rakennetuista kievaritiloista. Mylläri asui näissä 1800-luvun puolivälissä rakennetuissa tiloissa perheineen, siellä odottivat myllyyn tulleet jauhattajat vuoroaan ja saattoipa tupaan kokoontua suurin joukoin myös uiton alkamista keväällä ja savotoiden alkua syksyllä odottavia savottalaisia, jätkiä sanottiin silloin. Kievarille rakennettiin omat tilat rakennuksen maantien puoleiseen päähän 1890-luvulla.
Tilat on kunnostettu 1930-luvun alkupuolen asuunsa, ne ovat osa kotiseutumuseota ja toimivat kesäisin kahviona ja monenlaisten tapahtumien pitopaikkana. Tiloissa on runsaasti museoesineitä ja tuvassa myös kiertävän suutarin työnurkkaus, jossa näet, illaisin välinein tuo entisaikojen kengäntekijä jalkineita valmisti. Selviäisiköhän siellä sekin, miten suutari sai nahkakengän narahtamaan muodikkaasti?
Tilat on kunnostettu 1930-luvun alkupuolen asuunsa, ne ovat osa kotiseutumuseota ja toimivat kesäisin kahviona ja monenlaisten tapahtumien pitopaikkana. Tiloissa on runsaasti museoesineitä ja tuvassa myös kiertävän suutarin työnurkkaus, jossa näet, illaisin välinein tuo entisaikojen kengäntekijä jalkineita valmisti. Selviäisiköhän siellä sekin, miten suutari sai nahkakengän narahtamaan muodikkaasti?
Mylly
Koskenniskassa on ollut mylly luonnonkoskessa jo ilmeisesti 1700-luvulla. Kevättulva vei tuon myllyn 1860-luvun tienoilla ja kosken viereen kaivetun kanavan yhteyteen valmistui uusi, kaksi kiviparia
käsittävä, suuren vesirattaan voimalla pyörivä mylly 1872; vesirattaan voimalla pyöritettiin vuodesta 1914 lähtien myös raamisahaa ja pärehöylää. Kiinteistö siirtyi Wärtsilä-yhtiön omistukseen 1932, tällöin purettiin pois puun käsittelyvälineet ja mylly muutettiin konevoimaiseksi; myöhemmin vaihdettiin toinen kivipari viljan kuorinta- ja ryynintekokoneeksi. Kivimyllyn kivien jyrinä
lakkasi, kun mylläri Toimi Siitonen (1925-1999) teki sillä viimeiset jauhot vuonna 1973.
Viljan jauhatuspalkka, tulli, voitiin aiemmin maksaa rahan asemasta myös viljalla ja tästä tavasta kertoo myllyn yläsillalla oleva vanha tullipurnu: purnussa on oma lokeronsa rukiille, ohralle ja kauralle, kyljessä vuosiluku 1808. Koskenniskassa jauhettiin Öllölän kylää paljon laajemman alueen viljoja: jauhattajia tuli naapurikylistä ja naapuripitäjistäkin, Ilomantsin suunnasta tulijoiden oli odotettava, että suot Mutalahden suunnalla ehtivät routaantua hevosenkantaviksi.
Toimi Siitonen kertoi, että syksyllä elojen korjuun jälkeen oli myllyllä tungosta: jokainen viljelijä halusi saada oman pellon
viljaa nopeasti puuroon ja leipään. Niinpä viljankasvattaja lähti ripeästi liikkeelle hevosen kärrillä, reellä, purilailla, säkit hevosen selässä, kelkkakyydillä, veneellä ja saattoipa vahva isäntä nostaltaa jyväsäkin selkäänsä. Jollakin jauhattajalla oli tapana tehdä myllymatka paljasjaloin. Myöhemmin kulkuvälineiksi tulivat traktorit ja linja-autot.
käsittävä, suuren vesirattaan voimalla pyörivä mylly 1872; vesirattaan voimalla pyöritettiin vuodesta 1914 lähtien myös raamisahaa ja pärehöylää. Kiinteistö siirtyi Wärtsilä-yhtiön omistukseen 1932, tällöin purettiin pois puun käsittelyvälineet ja mylly muutettiin konevoimaiseksi; myöhemmin vaihdettiin toinen kivipari viljan kuorinta- ja ryynintekokoneeksi. Kivimyllyn kivien jyrinä
lakkasi, kun mylläri Toimi Siitonen (1925-1999) teki sillä viimeiset jauhot vuonna 1973.
Viljan jauhatuspalkka, tulli, voitiin aiemmin maksaa rahan asemasta myös viljalla ja tästä tavasta kertoo myllyn yläsillalla oleva vanha tullipurnu: purnussa on oma lokeronsa rukiille, ohralle ja kauralle, kyljessä vuosiluku 1808. Koskenniskassa jauhettiin Öllölän kylää paljon laajemman alueen viljoja: jauhattajia tuli naapurikylistä ja naapuripitäjistäkin, Ilomantsin suunnasta tulijoiden oli odotettava, että suot Mutalahden suunnalla ehtivät routaantua hevosenkantaviksi.
Toimi Siitonen kertoi, että syksyllä elojen korjuun jälkeen oli myllyllä tungosta: jokainen viljelijä halusi saada oman pellon
viljaa nopeasti puuroon ja leipään. Niinpä viljankasvattaja lähti ripeästi liikkeelle hevosen kärrillä, reellä, purilailla, säkit hevosen selässä, kelkkakyydillä, veneellä ja saattoipa vahva isäntä nostaltaa jyväsäkin selkäänsä. Jollakin jauhattajalla oli tapana tehdä myllymatka paljasjaloin. Myöhemmin kulkuvälineiksi tulivat traktorit ja linja-autot.
Sauna
Tuupovaara-Seura ry rakensi 1990-luvulla hirsisen savusaunan samalle paikalle, jossa sauna oli ollut Koskenniskassa jo aiemminkin. Saunaa lämmitetään tilauksesta ja saunojilla on käytössä myös myllyrakennuksen yhteydessä oleva saunakamari, jossa voi viivähtää vaikka pidempäänkin, siellä on käytössä mm. sähkö ja kahvinkeitin.